Pandemian hellittäessä on aika työstää uusia toimintatapoja muuttuvassa työelämässä. Vuoden avantouinti on opettanut paljon uutta organisaatioissa ja kerätyt kokemukset kannattaa hyödyntää tulevaisuuden kehitystyössä.

Keskiöön nousee yhdessäohjautuvuus

Yksilökeskeisen etätyön päättyessä keskiöön nousee yhdessäohjautuvuus ja tiedolla johtaminen. Hybridityön pelisäännöt on syytä sopia selkeästi. Organisaatioiden on hyvä oivaltaa mistä luopua ja mitä vaalia.

– Etätyön myötä kehitetyistä toimivista käytännöistä ja työkaluista kannattaa pitää kiinni, jotta innostus työhön säilyy. Tilaa ja aikaa pitää järjestää myös asiakaslähtöiselle innovoinnille ja luovuudelle, sillä ne ovat kärsineet etätyön aikana, muistuttaa Accountorin HR- ja rekrytointipalveluiden johtaja Nina Koskela.

Accountor teki viime syksynä 2000:lle suomalaiselle työssäkäyvälle kyselyn, jonka mukaan innostus suomalaisilla työpaikoilla ei ollut juurikaan laskenut pandemian aikana verrattuna aikaisempaan vuonna 2018 tehtyyn kyselyyn. Uuden oppiminen, riittävä päätäntävalta ja omien tavoitteiden linkittyminen organisaation tavoitteisiin ovat yhä vahvasti innostuksen takana. 

– Niissä organisaatioissa, jotka ovat selviytyneet kriisistä kuivin jaloin, luottamus työntekijöiden ja työnantajien välillä on jopa lisääntynyt, Accountorin valmennus- ja tutkimuspalveluiden johtaja Sari Palenius kertoo tutkimuslöydöksistä ja vinkkaa: Nyt on erinomainen hetki miettiä mihin oman organisaation toiminnan fokus suunnataan seuraavaksi.

Tietoa päätöksenteon tueksi

Mitä paremmin yritysjohto tuntee liiketoimintansa ja mitä paremmat työkalut sillä on tiedolla johtamiseen, sitä parempia päätöksiä se pystyy tekemään. 

– Anonymisoitu otanta asiakkaidemme talousdatasta tuottaa arvokasta tietoa, niin viranomaisille kuin yrityksillekin. Lähes 10 000 suomalaisen yrityksen taloustietojen avulla pystymme tuottamaan Suomen reaaliaikaisimman talouden tilannekuvan ja ennustamaan talouden kehitystä. Dataan kannattaa käydä tutustumassa nettisivuillamme, kertoo Accountorin maajohtaja Petteri Heikinheimo.

Teksti: Maija-Liisa Saksa