10.01.2022

Toksinen työelämä

Suomen työelämässä on jotain pahasti vialla. Joihinkin avoimiin paikkoihin ei tule yhtään hakemusta, mutta silti meillä on runsaasti pitkäaikaistyöttömiä. Nuoret eivät pääse työelämään kokemuksen puutteesta, mutta kokeneita työntekijöitä ja -hakijoita syrjitään. Työpahoinvointi lisääntyy, ja työkyvyttömyyseläkkeen yleisin syy on mielenterveysongelmat. Työntekijän terveyttä uhkaavat toksiinit ja toksiset käytänteet.

Toksinen työelämä

Työelämässä voi kohdata monenlaista toksisuutta, kuten terveydelle haitallisia kemikaaleja ja hometoksiineja. Homesairauksiin suhtaudutaan edelleen vähättelevästi ja niiden vihjataan olevan huomiohakuista hypokondriaa. Tämä on toki ymmärrettävää, sillä työnantajalle on helpompaa ja halvempaa sysätä vastuu yksilölle kuin saneerata koko työympäristö. Mitähän sekin maksaisi, että kaikki koulut ja päiväkodit remontoitaisiin vastaamaan nykyajan työturvallisuusvaatimuksia? 

 

Niukkuuden normaalitila

1990-luvun suuresta lamasta lähtien on toistettu mantraa rahapulasta, ja koulumaailmassa (ja muissa julkisissa palveluissa?) jäi säästöliekki pysyväksi olotilaksi. Silti Helsingillä riittää rahaa konsulttien ja kehittämisjohtajien palkkaamiseen sekä suuruudenhulluihin rakennushankkeisiin, joita asukkaat vastustavat. Onko Elielinaukion ja Hietalahden täyteen rakentaminen tosiaan tärkeämpää kuin varhaiskasvatuksen ja sairaanhoidon toimivuus?

Tuntemattoman sotilaan alikersantti Hietasen sanoin, ”Mää ihmettelen kauhiast tämmöst. Mää ole niinku klapil päähä lyäty.”

 

Eikö duuni kelpaa?

Miksi pääkaupunkiseudulla on huutava pula sosiaalityöntekijöistä, lastentarhanopettajista, erityisopettajista ja hoitoalan ammattilaisissa? Onko vika hakijoiden asenteissa; ovatko he laiskoja ja rahanahneita? Vai onko sittenkin vika työoloissa? Liittyykö asiaan mitenkään se, että palkka on onneton suhteessa pääkaupunkiseudun asuinkustannuksiin ja työoloihin? Kentältä kuuluvien viestien mukaan asia on näin, mutta viesteihin reagoidaan lähinnä vetoamalla rahapulaan. 

Päättäjien pitäisi tehdä opintokäyntejä kouluihin, terveyskeskuksiin ja muihin paikkoihin, joita vaivaa työvoimapula. Silloin heille saattaisi valjeta, mikä työoloissa on pielessä, tämä asia kun ei hahmotu viihtyisästä ja tilavasta toimistosta käsin. Jos huonolla palkalla pitää jatkuvasti altistua melulle, huonolle sisäilmalle, puutteellisille työtiloille, henkiselle ja fyysiselle väkivallalle sekä kiireelle, jonka takia ei ehdi edes syödä, käydä vessassa eikä työtään koskaan pysty tekemään kunnolla, työuupumus uhkaa, ellei alanvaihto onnistu.

Viranomaisvalvontaa kaivataan myös yrityksissä, jotta Espresso Housen tapaiset ylilyönnit vältetään. 

 

Henkistä myrkkyä

Salakavalampia myrkkyjä ovat epärealistiset vaatimukset, mielekkyyden puute, eriarvoistavat käytännöt, huono johtaminen ja työpaikkakiusaaminen. Ne tekevät tuhojaan pikkuhiljaa, kunnes seinä nousee pystyyn ja työntekijä ajautuu umpikujaan. 

Virallisia eriarvoistavia käytäntöjä ovat jako määräaikaisiin ja vakituisiin työntekijöihin. Määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen johtaa siihen, ettei työntekijä voi koskaan pitää lomaa eikä uskalla perustaa perhettä, vaikka haluaisi. Opetusalalla jako A- ja B-luokan työntekijöihin on ollut käytäntö jo pitkään, eikä ammattiliitolla tunnu olevan halua tehdä asialle mitään. Itse erosin jo vuosia sitten liitosta tämän takia. 

Mielekkyyden puute johtuu vähäisistä vaikuttamismahdollisuuksista omassa työssä, lisääntyvistä vaatimuksista, kiireestä ja turhautumisesta. Mielekkyyttä nakertavat myös turhat kokoukset ja itsetarkoituksellinen kehittäminen. Kilpailumentaliteetti ja ainainen stressi kiristävät hermoja ja heikentävät kollegiaalista solidaarisuutta. Työn ja vapaa-ajan sekoittuminen heikentää työstä palautumista ja altistaa uupumukselle. Epävirallinen päivystysvelvollisuus ja täydellisyyden vaatimus ovat henkisiä myrkkyjä. 

Ei ihme, että monet nuoret säästävät ja sijoittavat, jotta voisivat vapautua työelämästä varhaiskeski-iässä. Eikä ihme, että on paljon itseapuoppaita työelämästä selviytymiseen tai siitä irtautumiseen.

 

Lukuvinkkejä

Linna, Väinö (1954). Tuntematon sotilas. WSOY.

Seppänen, Juhani (2005). Hullu työtä tekee. Otava. 

von Schönburg, Alexander (2007). Tyylikkään köyhäilyn taito. Alkuteos: Die Kunst des stilvollen Verarmens: Wie man ohne Geld reich werden (2005). Suom. Raija Nylander. Atena.

Organisaation tiedot

Eva Sundgren

Eva Sundgren on pitkän linjan aineenopettaja, joka työhönsä uupuneena tähyilee uutta uraa kulttuurin, kirjallisuuden, museologian tai viestinnän parissa.

Työkokemusta on seuraavista tehtävistä:
lapsenvahti, ilmaislehtien jakaja, hotellisiivooja, laitossiivooja, sijaisopettaja, iltavahtimestari, turistiopas, lehden avustaja, plokkari, aamiaistarjoilija, puhelinmyyjä, taidekoulun malli, myymäläetsivä, suomen kielen ja viestinnän opettaja, ruotsin kielen opettaja (yläkoulu, lukio, ammattioppilaitos, ammattikorkeakoulu), näyttelijä, koiranhoitaja, autonkuljettaja, kääntäjä, oikolukija, tutkimushaastattelija, toimitsija, museoharjoittelija (kokoelmatyö), oppikirjan tekijä
 
Koulutus pääpiirteissään: 
Filosofian maisteri (viestintätieteet, suomen kieli, ruotsin kieli, englannin kieli)
Stora språkprovet i svenska
Erilliset suomen kielen pääaineopinnot
Aineenopettajan pedagogiset opinnot
Opetushallinto ja pedagoginen johtaminen
Kasvatustieteen maisteri (aikuiskasvatustiede, sosiologia)
Yhteiskuntatieteen maisteri (sosiologia, kirjallisuus)
Informaatiotutkimuksen perusopinnot
Filosofian maisteri (kirjallisuus/kirjoittamisen suuntautumisvaihtoehto, museologia), gradu hyväksytty arvosanalla Erinomainen
 
 
 

Yhteystiedot