– Leipä on yksi yleisimpiä hävikkiin päätyviä ruokia Suomessa, toteaa leipomoalan yritys Vaasan Oy:n toimitusjohtaja Thomas Isaksson. – Valmistajana kiinnitämme erityistä huomiota hävikin torjuntaan tuotantoprosessin kaikissa vaiheissa. Myymme syömäkelpoista ylijäänyttä leipää leipomomyymälöissämme ja lahjoitamme sitä hyväntekeväisyyteen. Myynti- ja syömäkelvottoman leipomohävikin ja -jätteen hyödynnämme järkevällä tavalla kiertotalouden keinoin – esimerkiksi biopolttoaineen raaka-aineena.
Se, mitä leivälle tapahtuu ostotapahtuman jälkeen, jää väistämättä kuluttajan vastuulle.
Thomas Isakssonin mielestä jokaisella suomalaisella on tässä peiliin katsomisen paikka, sillä yksikään leipäpala ei kuulu roskiin.
– Haluamme lisätä suomalaisten tietoisuutta leipähävikin määrästä ja sen vaikutuksista, sillä tutkimustemme mukaan suomalaisten arvostukset ja teot eivät kohtaa. Valtaosalle ruokahävikin vähentäminen on tärkeää, mutta silti viidesosa suomalaisista heittää leipää roskiin vähintään viikottain.
Suomalainen ruisleipä syntyy pitkän prosessin tuloksena. Viljan viljely, korjaaminen, jauhaminen jauhoksi ja sitä seuraava leipurin merkittävä työpanos ovat kaikki välttämättömiä, aikaa ja ammattitaitoa vaativia työvaiheita. Leivän mukana roskiin päätyy myös mittava määrä suomalaista työpanosta ja kotimaista ruista.
Ilmastonmuutos kuumine kesineen ja rankkasateineen tekee viljelijän arjen vuosi vuodelta haastavammaksi, ja jokainen pois heitetty leipäpala on rikka rokassa – väärään suuntaan. Terve harkinta auttaisi hillitsemään vääjäämättömältä näyttävää kehitystä.
Kulutuksen ennustaminen, leivän pakastaminen, pienten pakkauskokojen hyödyntäminen… ja saahan kuivuneesta leivästä vielä monenlaisia herkkuja esimerkiksi paistamalla. Loppujen lopuksi ruokahävikin vähentämiseen on paljon mahdollisuuksia.
Thomas Isaksson uskoo ratkaisun löytyvän ongelman hahmottamisesta ja omien kulutustottumusten tiedostamisesta. Kun ymmärtää paremmin ruoan tuotannon vaiheet ja turhaan tuotetun ruoan ilmastovaikutukset, arvostus ruokaa kohtaan kasvaa.
Teksti: Timo Mansikka-aho
