Toimintaympäristön digitalisoituminen ja monimutkaistuminen edellyttävät organisaatioiden kehittämiseltä kokonaisuuksien ymmärtämistä ja eri asioiden välisten riippuvuussuhteiden hahmottamista. Vakiintunut työtapa tähän on kokonaisarkkitehtuuri, mutta nykyisiin tarpeisiin nähden sen osaajia on liian vähän. Tekijöiltä on perinteisesti edellytetty vuosikymmenten työkokemusta liiketoiminnan kehittämisestä tai ICT-projekteista. 

– Digitalisaation ensimmäinen aalto oli vielä helppo, sen tuloksena syntyneet verkkopankit ovat meille kaikille tuttuja ja vaihtoehtoa on vaikea edes kuvitella. Näillä saavutetut hyödyt olivat niin suuret, ettei ollut väliä paisuiko projektien budjetti muutaman miljoonan yli. Nyt digitalisaatiossa on edetty siihen pisteeseen, että seuraavat askeleet edellyttävät parempaa kokonaiskuvaa. Vaatimukset ovat kasvaneet samalla kun kokonaisuus on monimutkaistunut, kokonaisarkkitehtuuriin erikoistuneen konsulttitoimisto Coalan toimitusjohtaja Anna Aaltonen kertoo. 

Kokonaisarkkitehdeille on siis kysyntää enemmän kuin tarjontaa, eikä uusien arkkitehtien ammatillinen kasvu vuosikymmenten päässä paikkaa osaajapulaa tänään.

– Osaamisen kehittymistä ei kannata jäädä odottelemaan, vaan toimeen olisi hyvä ryhtyä nyt. Osaamisvajetta onkin alettu paikkaamaan erilaisilla kursseilla ja yksittäisillä valmennuksilla. Tällaisten valmennusohjelmien haaste on kuitenkin se, että ne parsitaan kokoon liian irrallisista osista. Kokonaisuus kuulostaa vakuuttavalta, mutta yhdellä kurssilla opetetaan yhtä ja toisella toista. Oppilas jää ohuella työkokemuksellaan liian yksin luovimaan ristiriitaisten neuvojen keskellä, eikä riittävää osaamista synny, Aaltonen kuvailee.

Konkareiden hiljainen tietotaito kaikkien ulottuville

Kokonaisarkkitehtuurin kovan tason seniorina tunnettu Aaltonen päätti vastata haasteeseen kehittämällä valmennusohjelman, jossa vuosikymmenten konsulttitoimeksiantojen kartuttama hiljainen tietotaito ja parhaat käytännöt juurrutetaan kokeneiden arkkitehtien opissa junioreiden toimintaan. 

– Kun rekrytointi kävi haastavaksi, ajattelin että miksipä emme kouluttaisi osaajia myös itsellemme. Meillä on syvä osaaminen paitsi kokonaisarkkitehtuurista myös asiakkaidemme arkkitehtitiimien kouluttamisesta. Kaikki valmiudet kokonaisarkkitehtuurin toimivien työtapojen opettamiseen olivat olemassa, Aaltonen avaa menestykseksi osoittautuneen valmennusohjelman taustoja ja jatkaa: 

– Totta puhuen ajatus kuulosti alkuun liian hyvältä ja uskaliaalta ollakseen totta. Onko mahdollista tehdä noviiseista hyviä kokonaisarkkitehteja lyhyessä ajassa? Kyllä on. Vaikea tätä on uskoa itsekään, vaikka näen tulokset joka päivä.

Käytännön toimivuus voittaa teoreettisen hifistelyn

Aaltosen mukaan kokonaisarkkitehtuuri vetää puoleensa teoreetikkoja, sillä alalla monen tausta on ICT-kehittämisessä. Silloin jokainen yksityiskohta on ollut merkittävä. 

– Nyt on osattava luopua siitä, mikä ei organisaation tavoitteiden toteutumisen kannalta ole hyödyllistä. Itsekin nautin teoreettisesta hifistelystä ja nyanssieroista nahistelusta arkkitehtiverkostossa. Todellisen työelämän tarpeiden näkökulmasta hifistely on kuitenkin jopa haitallista, Aaltonen päättää hymyillen.

Teksti: Mari Korhonen