Kun Silja Huttunen perusti oman yrityksen, hänestä tuntui, että joko sille naurettaisiin tai sitten käsissä olisi huippujuttu.
Huttunen on palvelumuotoilija ja sosiaalipsykologi, joka oivalluttaa asiakkailleen tulevaisuuden herättelyä ja yhteiskehittämistä.
Huttunen haluaa edistää kestävää tulevaisuutta. Kiinnostus yhteisöjen kehittämiseen alkoi lukion jälkeen kehitysyhteistyöjärjestön harjoittelijana. Opiskeluaikana hän tutki työpajatyöskentelyn vaikuttavuutta kulttuurienvälisiin asenteisiin. Nämä kokemukset kulminoituivat monikulttuurisen yhteisön johtotehtävässä.
– Hämmästyin, kuinka hyvin tutkimustietoa voi soveltaa työelämään käytännössä. Kun on tietoa ja kokemusta siitä, kuinka yhteistyö voidaan valjastaa yhteisille tavoitteille, voin tehdä oman osuuteni siinä, että meillä olisi toivoa tulevaan, hän sanoo.
"Haastavia teemoja käsiteltäessä on hyvä pysähtyä ja hengittää."
Kaksi ja puoli vuotta sitten hän heittäytyi yrittäjäksi.
– Kestävän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää systeemitason muutosta. Muutoksen vauhdittaminen tarvitsee yhteiskehittämistä. Tätä varten tarvitaan toimijoita, jotka rohkaisevat haastamaan itsestäänselvyyksiä ja olettamuksia, hän sanoo.
Huippuosaajien yhteisö yhteiskehittää työkseen
Huttusen yritys on oikeastaan kollektiivi. Mukana on pieni ydinjoukko, ja verkostossa kymmenkunta asiantuntijaa. Heistä Huttunen kokoaa tiimin jokaista asiakasta varten.
– Yhteinen arvopohja ja tulevaisuuskuva motivoivat tekemään yhdessä. Tehdään yhdessä parempi – se ohjaa työtämme yhdessä ja asiakkaiden kanssa, Huttunen kuvaa.
– Kestävyysmurroksessa tarvitaan muutosta rakenteiden, asenteiden ja toimintatapojen tasolla. Näiden ravistelussa yhteiskehittäminen on oiva työkalu, koska se vähentää vastakkainasettelua ja mahdollistaa yhdenvertaista vuorovaikutusta.
Työ tuo toivoa
Tärkeä työkalu muutokseen on pysähtyminen. Huttunen on kouluttautunut palautumisvalmentajaksi, koska hengitysharjoitukset lisäävät tutkitusti empatiaa ja halua tehdä yhteistyötä.
– Haastavia teemoja käsiteltäessä on hyvä pysähtyä ja hengittää. Se auttaa sietämään epävarmuutta ja ymmärtämään yhteistyön merkityksen ison asian taklaamisessa.
Onnistumiset työssä tuovat Huttuselle itselleen toivoa paremmasta tulevaisuudesta.
– Esimerkiksi kerran työpajan jälkeen osallistuja kertoi laittavansa television kiinni aina kun aletaan puhua ilmastonmuutoksesta. Että eihän tämä minua koske. Ja siinä hän julkisesti sitten jakoi työyhteisölleen, että tässä työpajassa hän on ymmärtänyt, että ilmastonmuutos koskettaa häntäkin, ja hän voi ja hänen pitää vaikuttaa siihen.
Teksti: Esa Salminen