Suomi on rimpuillut talouskriisin
kourissa jo kohta kahdeksan vuotta.
Yleensä ymmärrys kriisien puhdistavasta
vaikutuksesta tajutaan vasta vuosia
kriisin jälkeen. Yksi positiivinen asia näkyy
kuitenkin jo nyt. Kasvollisen omistajuuden
myönteiset vaikutukset yritystoiminnan
kestävyyteen aletaan ymmärtää ja hyväksyä.
Talouden syklien rankkaa rallia pidettiin
lähes annettuna ennen kriisin puhkeamista.
Silloin uskottiin lyhytjänteisillä
tulosmittareilla ohjatun toiminnan oikeellisuuteen.
Tilanne on nyt toinen. Sijoittajahorisontin
lyhytjänteisyyttä haastetaan
samalla, kun mielenkiinnon kohteeksi
ovat nousseet pitkäjänteisen omistajuuden
positiiviset, suhdanteita tasoittavat vaikutukset.
Omistajuuteen sitoutuminen voi
tuottaa kansantalouden kannalta vakaamman
kehityksen kuin pelkkä lyhytjänteinen
sijoittaminen. Eniten kansantalous hyötyisi
kuitenkin mallista, jossa molempia, sekä
sijoittajia että omistajia löytyisi runsaasti.
Suomessa on omistajuusvaje. Siksi on syytä
kysyä, miten nopeatempoisen sijoittamisen
tuoman markkinakurin rinnalla voitaisiin
vahvistaa kasvollisen omistajuuden roolia?
Jos omistajan horisontti ulottuu 10–15
vuoden yli, ei vastuullisuutta voi pakoilla.
Yrityksen menestys on pitkässä juoksussa
riippuvainen kestävyyden ”pyhästä kolminaisuudesta”:
taloudellisesti, sosiaalisesti ja
ekologisesti kestävästä toiminnasta. Keskiössä
on yrityksen taloudellinen menestys.
Ilman yritystoiminnan kannattavuutta ei
sosiaalista tai ekologista vastuuta voida kantaa.
On myös selvää, että huonosti kohdeltu
henkilöstö tai piittaamattomuus ympäristöön
kohdistuvasta rasituksesta heikentävät
nopeasti yrityksen kannattavuutta.
Vastuullinen pitkäjänteinen toiminta voi
tasoittaa talouden suhdanteita ja luoda vakaan
kasvu-uran. Jos tämä toteutuu, ehkä
kriisin loppulasku ei olekaan kestämätön.
Jos ymmärryksemme pitkän ajan yli ulottuvasta
menestyksekkään yritystoiminnan
edellytyksistä kasvaa, se tekee meistä parempia
omistajia ja sijoittajia.
Leena Mörttinen
Toimitusjohtaja, Perheyritysten liitto