Joka kymmenes alle 18-vuotias on lastensuojelun piirissä, ja heistä 18 000 joutuu asumaan oman perheensä ulkopuolella. Kaupungeissa on kasvava tarve sijaiskodeille. SOS-Lapsikylä panostaakin nyt integroituihin lapsikyliin, joissa sijaiskodit sijaitsevat tavallisissa kerrostaloasunnoissa.
– Kaupungistumisen myötä integroitu lapsikylä, jossa sijaiskodit sijaitsevat kerrostaloasunnoissa, on luonteva malli erillisten lapsikylien rinnalle. Ajatuksena on myös se, että sijaisperheet voivat elää kuten kuka tahansa lapsiperhe ilman lastensuojelun leimaa, SOS-Lapsikylän markkinointijohtaja Leena Poutanen kertoo.
Arjen tuki on tarvittaessa lähellä
Yhteisöllisyys on edelleenkin osa lapsikylätyötä.
– Vaikka sijaisvanhemmat huolehtivatkin arkivanhemmuudesta omissa kodeissaan, on tuki tarvittaessa lähellä. Sijaisperheisiin pidetään säännöllisesti yhteyttä ja he tavoittavat tarvittaessa lapsikylän työntekijät puhelimitse tai toimistolta.
Tilaa tarvitaan
Suomen ensimmäinen integroitu lapsikylä avattiin Tampereen Vuorekseen vuonna 2012 ja uusia kyliä rakennetaan , ja .
– Keräämme varoja ja investoimme uusiin asuntoihin, jotta perheet voivat tehdä työtä hyvissä olosuhteissa. Meille on sydämen asia sijoittaa sisarukset samaan perheeseen, joten kodeissa on oltava riittävästi tilaa tarjota lapsille omat huoneet. SOS-Lapsikylän sijaiskodeissa sijaisvanhemmiksi voivat ryhtyä myös sellaiset ihmiset, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia riittävän suurta asuntoa. SOS-Lapsikylän tilaviin koteihin voi sijoittaa isoja sisarussarjoja, mutta tukemme piirissä voi toki toimia sijaisvanhempana myös omassa kodissa.
Teksti: Mia Heiskanen
Lisätietoa: www.sos-lapsikyla.fi/sijaisperheeksi
……………
Sijaisäidin tarina
”Ystäväni osallistui sijaisperhekoulutukseen ja päätin harkinnan jälkeen lähteä mukaan. Olin jossain elämänvaiheessa pohtinut adoptiota, mutta sijaisperhekoulutus antoi mahdollisuuden puntaroida motiivejani ja resurssejani sijaisvanhemmuuteen. Koulutuksessa korostettiinkin, että sijaisvanhemmuutta kannattaa harkita tarkkaan, sillä tärkeintä on, että sijoitus onnistuu.
Kun noin vuoden kuluttua kuulin, millainen lapsi kotiini olisi tulossa, tuli tunne, että lapsihan on aivan kuin minä pienenä! Taustatyöt oli siis tehty todella hyvin.
Tiesin, että sijoitetut lapset ovat aikuisen nälkäisiä ja tarvitsevat paljon huomiota. Alkuun lapsi olikin minussa kiinni koko ajan, mutta nyt tilanne on jo rauhoittunut. Puhettakin pulppuaa taukoamatta – jopa vessan oven takaa. Olen ajatellut, että se on vain hänen tapansa varmistaa, että olen paikalla.
Koska asun lapsen kanssa yksin, on tärkeää, että saan tarvittaessa tukea arjen pyöritykseen: voin tavata tukihenkilöitä, soittaa ja saada koulutusta. Se on toiminut hienosti.
Kaiken kaikkiaan meillä on mennyt ihan mukavasti. Nyt arjessa alkaa näkyä jo pikkuneidin kiukutteluakin, mikä osoittaa, että hän kokee olonsa turvalliseksi. Olemmekin jutelleet, että vaikka välillä kiukuttaa, ei se tarkoita, etteikö toista rakastaisi. Minun elämäni on muuttunut perusteellisesti – merkityksellisempään suuntaan.”
