Frekventatiiviverbien käyttöön liittyy usein myönteisiä tai kielteisiä tunnetta tai asennetta kuvaavia merkityksiä. ”Kirjoittelen tarinoita ihan vain huvikseni” kuvastaa rentoa suhtautumista asiaan, kun taas ”Hän kirjoittelee sinne jatkuvasti” vihjaa, että kysymys on häiritseväksi koetusta toiminnasta. Jos jonkun sanotaan työkseen kirjoittelevan, sen voi tulkita vähätteleväksi, toisin kuin neutraalin ei-frekventatiivisen kirjoittaa-verbin käyttö.
Kun matkustan Onnibussilla, kuulen valitettavan usein kuljettajalta tällaisia lauseita:
Toivottelen hyvää matkaa. Kehottelen kiinnittelemään turvavöitä. Käytelkäähän niitä turvavöitä. Kuuluttelen taas matkan aikana pysäkkejä, painelkaahan sitten stop-nappia, kun haluatte jäädä pois välipysäkeillä. Kun saavutaan Kampin terminaaliin, jääkäähän odottelemaan matkatavaroita sinne terminaaliin. Kiittelen teitä matkasta.
Jos tulkitsisin kuljettajan puheen kirjaimellisesti ja tosiaan painelisin stop-nappulaa aina välillä, voi olla, että kuljettajaa alkaisi jossain vaiheessa jurppia. Koska olen neuropsykologisesti poikkeava, kiinnitän usein huomiota seikkoihin, jotka muut kenties sivuuttavat, ja ärsyynnyn niin, että mieleni tekisi painella eli painua tieheni saman tien. En pysty keskittymään suullisen tai kirjallisen viestin sisältöön, jos sen muoto on jollain lailla häiritsevä.
Turvavöiden käyttely kuulostaa aikamoiselta räpeltämiseltä – toiminta on vähän sinne päin eikä siitä meinaa tulla mitään. Joskus linja-auton turvavyöt ovat sen verran jäykkiä, että niiden kiinnittäminen on työlästä, mutta en silti sanoisi kiinnitellä enkä varsinkaan käytellä.
Sekin häiritsee, että päivittää-verbin sijasta käytetään sangen usein verbiä päivitellä, jolla on vanhastaan ollut eri merkitys – kyseisen merkityksen mukaan ohjelmistoa päivitellään tähän tapaan: Voi hyvä tavaton! Sissos! Herra paratkoon! Jo on aikoihin eletty!
Niin pitkälle frekventatiiviverbivillitys on mennyt, että on jopa pitänyt keksiä uusia, joita ei varsinaisesti tarvita mihinkään, esimerkiksi kiinnostelee. Kiinnostaa-verbi ei kaipaa tällaista teennäistä johdosta, koska sen ilmaisema tapahtuma tai toiminta ei ole luonteeltaan frekventatiivista. Kiinnostuksen voimakkuus voi toki vaihdella erittäin voimakkaasta ihan vähäiseen, mutta se on eri asia.
On myös hyvä pitää mielessä, että frekventatiivijohdoksella voi olla ihan eri merkitys kuin sen kantaverbillä:
Kyllä minua nyt ahdistelee ja suorastaan pelottelee: Mitä jos ele-tauti on tarttuvaa, peräti tarttuilevaa?
Paneskelkaa nyt korvan taakse, että wc pitää aina vedellä käyttelyn jälkeen. Kielipoliisin pitäisi taas lähteä pamputtelemaan – ja pidättelemään! Rakasteletko sinäkin kaunista ja korrektia kieltä? Oletko talvilomia vietellyt? Vai oleskeletko lomalla?
Perk-ele, tämä ei nyt vetele.
Lukuvinkkejä:
Ilta-Sanomat: Paituli-kieli valtaa Suomen – ”Lähettelin mielestäni jo laskun”
Iso suomen kielioppi: Frekventatiivi- ja momentaaniverbit: hoidella, leipasta
