02.05.2020

Elämän hyvä päätös

Elämän viimeiset viikot ja kuukaudet muodostuvat merkityksellisiksi sekä kuolevalle että hänen läheisilleen, kun kuoleva voi puhua itselleen tärkeistä asioista silloin kun siihen on tarve. Tämä vaatii kuitenkin keskustelukumppanilta ymmärrystä ja ammattitaitoa sekä myös tietoa, millaisia vaiheita kuoleva tai hänen lähimmäisensä käyvät läpi elämän lopun lähestyessä.

Kun on tiedossa, että etenevä sairaus päättyy lähitulevaisuudessa kuolemaan, herättää ajatus sekä potilaassa että lähiomaisissa tunteita sekä pelkoja, joista ei aina ole helppo puhua edes kaikkein rakkaimmille läheisille. Moni haluaa suojella ja säästää perhettään tai ystäviään. Lisäksi voi käydä  niin, että vaikka potilas tai omainen haluaisi puhua, ei keskustelukumppani osaa käsitellä kuolemaan liittyviä asioita.

Palliatiivisissa erityisyksiköissä on tarjolla ammattitaitoista psykososiaalista tukea sekä potilaille että heidän läheisilleen. Lisäksi mm. syöpäjärjestöillä on kokeneita neuvontahoitajia, jotka pystyvät puhumaan kuolemasta varsin avoimesti. 

– On hyvä muistaa, että puhuminen ei tuo kuolemaa lähemmäksi. Sen sijaan se vapauttaa energiaa jäljellä olevaan elämään. Kun kuoleva voi avoimesti puhua ja käsitellä elämäänsä, hän samalla kirjoittaa elämäntarinansa loppuun. Tähän kaikkeen liittyy toivoa ja epätoivoa ja niiden välistä vuoropuhelua, sillä sairaus tulee aina keskelle elämää, sanoo sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Riikka Koivisto palliatiiviseen ja saattohoitoon erikoistuneesta Koivikko-kodista. 

Aika on elämämme valtias

– Jokaiselle meistä, iästä ja terveydentilasta riippumatta, on tärkeää puhua elämän rajallisuudesta. Se auttaa meitä jäsentämään, olemmeko tyytyväisiä elämäämme ja mihin haluamme jäljellä olevan  elämämme käyttää, sillä aika on elämämme todellinen valtias. Tämä korostuu kuoleman lähestyessä ja herättää ihmisen herkäksi elämälle, ikään kuin rajapinnalle. Tilanne vaatii uskallusta myös terapeutilta, jotta hän pystyy käsittelemään potilaan kokemia toivottomuuden, luopumisen, sopeutumisen ja hyväksymisen tunteita, jatkaa Koivisto. Hän muistuttaa, että jos terapeutti kokee tilanteen vaikeaksi, hän voi aina konsultoida palliatiivisissa yksiköissä toimivia, alaan erikoistuneita ammattilaisia. 

Koiviston mukaan kuolemaa lähestyvät ihmiset ovat usein rohkeita viisaita ja haluavat käyttää  elämänsä loppuajan hyvin kaikkien hyödyksi niin, ettei mikään puhumaton jää painamaan mieltä. 

– Ihmisen mieli sopeutuu yllättävän hyvin tiedossa olevaan kuolemaan, kun hän saa siihen tukea eikä hänen tarvitse miettiä asioita yksin. Kuolevan kanssa keskustellessani pohdimmekin usein sitä, mitkä ovat tärkeitä asioita juuri nyt ja millaisen jäljen potilas haluaa itsestään jättää.  Usein keskustellaan myös siitä, miten potilaan kuolemasta voi kertoa jälkeen jääville pienille lapsille tai millaisia  neuvoja potilas haluaa antaa läheisilleen. 

– Kun potilas on saanut mieltään painavia asioita edistettyä, niiden tuottama paine vähenee, ja hän voi keskittyä viettämään loppuajan itselleen parhaalla mahdollisella tavalla. Elämän rikkaus on siinä, että vaikka elämä kuoleman lähellä kapeutuu, jäljellä ovat ne asiat, jotka juuri tänään ovat tärkeitä, toteaa Koivisto.

Palliatiivinen hoito

Palliatiivinen hoito on parantumatonta sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa. Sen tavoitteena on vaalia elämänlaatua. Palliatiivinen hoito voi kestää vuosia. Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe.

Kaupallinen yhteistyö

Organisaation tiedot

Koivikko-koti

Koivikko-koti on Kanta-Hämeen alueella toimiva palliatiivinen erityisyksikkö ja saattohoitokoti, jonka palliatiivisen hoidon ja saattohoidon asiantuntijat, lääkärit, hoitajat ja psykoterapeutti, ovat keskittyneet hoitamaan eri ikäisiä yli 18-vuotiaita vaikeaa sairautta sairastavia ihmisiä. Koivikko-kodin psykososiaalisen tuen palvelut ovat myös potilaiden läheisten käytettävissä.