Teatterinjohtajan arki on kommunikointia
Pitkän uran Lastenteatteri Hevosenkengän parissa tehneen Kirsi Sirenin arki koostuu yhteydenpidosta eri suuntiin. Henkilökunnan kanssa oleellisia ovat ohjailu, innostaminen ja tiedonkulku. Esityksissä korostuvat huumori ja lämpö.
Teatteritaiteen maisteri Kirsi Siren perusti Teatteri Hevosenkengän siskonsa, lavastaja Sara Sirenin kanssa 48 vuotta sitten. Työn ohessa Kirsi Siren on ehtinyt toimia useissa eri luottamustoimissa, muun muassa 16 vuotta Espoon
kaupunginvaltuustossa. Ansiokas ura kulttuurin parissa huomioitiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 2020.
– Halusimme luoda ammattitaitoisen ja joka suhteessa korkeatasoisen lastenteatterin, Siren kertoo.
Siitä sai alkunsa Hevosenkenkä. Kuusi vuotta sitten samaan pihapiiriin perustettiin Tusculum, joka tarjoaa muun muassa taideterapiaa, runoiltoja ja erilaisia työpajoja. Kirsin johtamaan kulttuuriorganisaatioon kuuluu myös Museo Leikki Tapiolassa.
Yhteydenpitoa ja yhteisyyttä
Menestyksekkään kotimaan uran lisäksi teatteri on vieraillut useissa eri maissa. Pelkästään Japanissa on tehty yli sata esitystä.
– Lapsiyleisö palkitsee esiintyjät vilpittömyydellään. Lasten arvostus velvoittaa. Haluamme tarjota esityksissämme aina huumoria ja lämpöä.
Hevosenkenkä-kokonaisuus työllistää keskimäärin 30 henkilöä, joista 13 toimii teatterissa ja neljä museossa kokopäiväisinä, lisäksi on vierailijoita ja projektityöntekijöitä.
– Työ on paljolti yhteydenpitoa. Meillä on joka toinen viikko teatterin henkilökunnan yhteinen Skype-kokous. Siten kaikki ovat perillä kaikesta. Yhteydenpito on helppoa ja nopeaa. Haasteet ja mahdollisuus toteuttaa uutta ja ennennäkemätöntä pitävät työn mielekkäänä ja antoisana, Siren sanoo.
– Pyrin olemaan kuunteleva, ohjaileva ja innostava esimies. Yhteyttä voi ottaa milloin vain. Kiireessäkin on tultu toimeen ja päätökset tulleet tehdyiksi. Jokaisella johtajalla olisi hyvä olla joitain läheisempiä luottohenkilöitä, sparraustukea. Harva meistä pärjää täysin yksin. Ainakaan se ei ole silloin yhtä kivaa, Siren naurahtaa.
Teksti: Teemu Simola