Julkisilla aloilla tehtävä työ on edellytys hyvinvointiyhteiskunnalle. Kaikki siellä työskentelevät palvelevat tasavertaisesti kaikkia kansalaisia. Yksityisellä puolella markkinat vaikuttavat palvelutarjontaan.

– Jotta julkisen sektorin työt pystytään hoitamaan myös tulevaisuudessa, pitää siellä olevien työpaikojen pysyä houkuttelevina niin palkkauksen, työehtojen kuin työssä viihtymisen suhteen. Tarvitaan poliittisia päätöksiä, jotta julkiselle puolelle saadaan lisää rahaa kilpailukykyisiin palkkoihin ja työehtoihin. Varsinaiset palkkaneuvottelut käydään  kuitenkin työmarkkinapöydissä, ei poliitikkojen puheissa, korostaa Löfgren.

Jukon akavalaisiin liittoihiin järjestäytyneitä jäseniä on 200 000.  Heistä 120 000 on naisia. Naisvaltaisuus näkyy  Jukon palkkatasojen jälkeenjääneisyytenä verrattuna vastaavan vaatimustason palkkoihin yksityisellä puolella.

– Tämä palkkauksellinen takamatka pitää saada kurottua umpeen. Tämän eteen me Jukossa teemme valtavasti työtä myös tällä työ- ja virkaehtosopimusten neuvottelukierroksella.

Pitkä akavalainen ura

Maria Löfgrenillä on pitkä tausta akavalaisessa maailmassa. Ura alkoi nuorena juristina Ekonomiliitossa, josta hän siirtyi vastuullisempiin tehtäviin Akavaan suoraan kahden lapsen hoitovapaalta. Työelämäasioiden johtaksi päätynyt ura Akavassa kesti 11 vuotta. 

– Minulla ei ole koskaan ollut varsinaista urasuunnitelmaa. Aina, kun olen ajatellut, että jotain muutakin voisi tehdä, uudet ja mielenkiintoiset mahdollisuudet ovat olleet avoinna edessäni. Näin oli myös Jukon kohdalla. Olin Akavassa nähnyt jo muut toiminta-alueet liitto- ja keskusjärjestötasolla, mutta julkinen sektori oli minulle vieraampi. Halusin oppia, mitä akavalaiset ihmiset siellä tekevät ja miksi se on yhteiskunnallisesti tärkeää.

Vuorovaikutuksessa huumori auttaa

Maria Löfgrenin tuntevat osaavat varautua humoristisiin murjaisuihin. 

– Humoristisuus on luonteenpiireeni ja selviytymiskeino itselleni. Yritän löytää arjesta huumoria ja monesti se on laukaissut kireäksi käyneitä tilanteita. Toki pyrin muistamaan, että kaikilla ei ole samanlainen huumorintaju ja yritän ottaa kohderyhmän huomioon.  Kuulijakunnan huomioimisen opin jo ensimmäisessä työpaikassani, joka oli perinteiseseti miesvaltaisella alalla toimivassa yrityksessä. 

Se oli täysin erilainen ympäristö, mihin olin opiskellessani tottunut. Oli pakko yrittää ymmärtää asioita myös toisen osapuolen kannalta, muistelee Löfgren.

Teksti: Maija-Liisa Saksa