Enää äidin muisto ei satuta, mutta kun Kimmo pitkästä aikaa katsoi äitinsä kuvaa, kyyneleet nousivat silmiin. Pimeyttä kesti pitkään, mutta nykyään mies saa onnellisuuskohtauksia.
– Olin äidin poika. Kun olin pieni, isä opiskeli sotakorkeakoulussa ja olin äidin kanssa kahdestaan. Leivoimme yhdessä ja keräilin kiiltokuvia. Toivoikohan äiti salaa tyttöä?
Äitini piti kaikesta mitä tein. Äiti sanoi aina isälle: – Kimmo saa olla juuri sellainen kuin hän on. Kimmo on hyvä poika.
Puhelu, joka muutti kaiken
Rakastin äidin naurua, mitä ei enää viimeisinä vuosina kuulunut. Äiti sairastui syöpään ja sitä oli rankkaa seurata vierestä.
Sitten äidiltä tuli puhelu: – Nyt tuli sellaisia uutisia, että minua ei enää pyritä parantamaan. Ei ole enää olemassa hoitoja, joilla syöpä koetettaisiin saada pois.
Silmänräpäyksessä kaikki muuttui.
Elämä pelottaa vähemmän
Äiti kuoli äitienpäivänä, kun liput liehuivat saloissa. Tunsin surun lisäksi helpotusta; nyt äidillä ei ole enää kipuja.
Kaiken jälkeen koen, että minusta tuli onnellisempi ihminen. En pelkää elämääkään enää niin kuin ennen. Olen nähnyt, että maailman rakkaimman ihmisen kuolemasta voi selvitä.
Jääkaapissa on ruokaa
Kun mietin äitiä, mieleen tulee kesä. Juostiin nurmikolla, lapsuuden kesät olivat kuumia. Äidillä oli itse tehtyä päärynälimua ja hän kaatoi juomaa kaikille.
Äiti jätti eteisen peiliin vaaleanpunaisia Post it -lappuja, joissa luki, että jääkaapissa on ruokaa ja lopussa oli sydän. Ehkä 16-vuotiaana uskalsin sanoa, että tiedän missä meillä säilytetään ruokaa.
Kiitollisuutta ja onnellisuuskohtauksia
Äidillä oli mahtavia mummirituaaleja. Kun lapseni olivat pieniä, äiti piilotti setelit johonkin Marimekon iloisen takin taskuista ja tyttöni saivat etsiä niitä. Nämä ovat asioita, joita kukaan ei voi korvata.
Nykyään ilo tulee pienistä jutuista. Siitä, että onpa hyvää kahvia tai katso tuota leppäkerttua korressa. Saan onnellisuuskohtauksia. Elämän kuuluu olla kivaa, se on elämän tarkoitus.
Tee lahjoitus Roosa nauha -äitienpäiväkeräykseen, jotta kukaan meistä ei menettäisi läheistään syövälle. Tekstaa ROOSA numeroon 16499 ja lahjoita 10 € syöpätutkimukseen tai tee lahjoitus Syöpäsäätiön tilille FI20 2344 1800 0032 29, viite 5445. Kiitos!
Teksti: Anu Koikkalainen
