Nyt yliopistostakin kuuluu kummia: opiskelijat eivät jaksa lukea kurssikirjoja vaan vaativat vaihtoehtoisia suoritustapoja. Turun yliopiston historian professori ja tietokirjailija Kirsi Vainio-Korhosen mukaan opettajat ymmärtävät uusien mediaympäristöjen opiskelijoille aiheuttamat vaikeudet ja tuumii:
Ongelma ei ole oppilaissa, vaan opetusjärjestelmässä. Esimerkiksi lukioissa pitäisi ottaa paremmin koppia siitä, että oppilaille tarjottaisiin riittävät eväät lukea teoksia.
Yllä oleva sitaatti ilmentää juuri sitä, mikä maassamme on nykyään retuperällä: Vika on aina jossain muualla kuin yksilöissä itsessään. Jos yliopistossa on ongelmia, se on lukion vika. Jos lukiossa on ongelmia, se on peruskoulun vika. Jos lapsilla ja nuorilla on mielenterveysongelmia, huonot hampaat, ei-toivottuja raskauksia tai ylivelkaantumista, kouluun vaaditaan sellaista ja tällaista opetusta – ihan kuin siellä ei ennestään olisi vaikkapa terveystiedon, taloustaidon ja vaikka minkä opetusta. Mutta se että opetetaan, ei tietenkään takaa, että oppi menee perille, sillä ketään ei voi väkisin opettaa. Koulu ei myöskään toimi tyhjiössä muusta maailmasta erillään. Koulun maaginen vaikutus ei säteile oppilaiden vapaa-aikaan ja kumoa siellä mahdollisesti ilmeneviä huonoja vaikutteita ja tapoja kuten liikkumattomuutta, epäterveellisiä ruokatottumuksia, taloudellista vastuuttomuutta ja älyllistä laiskuutta, joka ilmenee kokopäivätoimisena somemaailmassa pyörimisenä.
Mitä jos alettaisiin vihdoin vaatia lapsilta, nuorilta ja heidän vanhemmiltaan vastuuta omista elämänvalinnoista? Ensisijainen vastuu lapsesta on tämän vanhemmilla, ei yhteiskunnallisilla instituutioilla ja niiden viranhaltijoilla. Monilla lukiolaisilla on jo äänioikeus ja ajokortti. Eikö heiltä sitten voisi edellyttää vastuuta omasta opiskelusta? Eikö jo lapsille pitäisi opettaa niin koulussa kuin kotona, että aina ei voi olla hauskaa eikä aina voi päästä helpolla? Missä vaiheessa lakkasi olemasta itsestään selvää, että yksilöllä ei voi olla loputtomiin oikeuksia ilman mitään velvollisuuksia?
Vai aiotaanko yliopistoistakin tehdä viihdekeskuksia, joissa substanssiosaaminen korvataan sosiaalisella kompetenssilla eli olemalla hyvä tyyppi? Totta kai Suomen koulutustasoa voidaan näennäisesti nostaa passittamalla vaikka koko ikäluokka korkea-asteelle, mutta silloin joudutaan kyllä alentamaan rimaa ja voidaan korkea-asteen sijasta ottaa käyttöön nimitys surkea-aste. Mistä sitten kivat suojatyöpaikat kaikille surkea-asteen suorittaneille, onkin toinen kysymys.
Onko välitöntä tyydytystä, viihdykettä ja helppoutta hakevista vastuunpakoilijoista itsensä elättäjiksi? Vai onko heillä oikeus toteuttaa itseään loputtomiin odottaen, että joku muu hoitaa ikävät hommat kuten vaikkapa laskujen maksamisen?
Artikkeleita aiheesta:
Kouluille on asetettu aivan liikaa epämääräisiä tavoitteita
Liian hyvät arvosanat ovat tabu
Mitä opettaja voi tehdä, kun oppilaan tekstin on tuottanut tekoäly?
STT:n tiedot: Neuvotteluissa on ollut esillä kännyköiden käytön rajoitus peruskouluissa
