Suomennoksen Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia ilmestyttyä Helsingin Sanomien Suvi Ahola maalaili: ”Lucia Berlin oli siivooja ja alkoholisti, joka kirjoitti kuin enkeli.”

Luonnehdinta on erikoinen, koska Berlin oli akateemisesti koulutettu ja työskenteli myös yliopiston opettajana. Kuinka tavallista on, että ihmistä luonnehditaan hänen nuoruutensa tilapäisten töiden kautta kypsällä iällä tai jopa kuoleman jälkeen? Siinä tapauksessa meitä siivoojia riittää. Alkoholismikin on yleistä, mutta kuka haluaa julkisen identiteettinsä perustuvan siihen? Ja milloin siitä tulee ansioluettelossa mainittava meriitti?

Kysymys on tietysti taiteilijoihin liitetyistä stereotypioista. Jotta taiteilija olisi uskottava ja kirjoittaisi tai maalaisi sydänverellään, hänen elämässään pitää olla riipaisevia vastoinkäymisiä ja köyhyyttä. Taiteilijan kuuluu tasapainotella elämän ja kuoleman, menestyksen ja kurjuuden sekä ylevän ja banaalin rajaa erottavalla nuoralla, jotta hän olisi tavallinen tallaaja mutta myös poikkeusyksilö.

Mikä sitten siivoojissa on erityistä? Miksi siivooja eikä myyjä, trukkikuski tai puistotyöntekijä? Koska siivoojakin on ambivalentti rajatilan hahmo, joka tasapainottelee erilaisten merkityskenttien välillä. Hän kulkee kaikista ovista, pääsee kaikkiin tiloihin ja tietää tilojen käyttäjistä kaiken. Hän näkee ja kuulee, mutta hänet huomataan vain, jos hänen työnsä on tekemättä. Siivoojaa katsovat vain miehet, ja hekin vain jos hän on nuori ja kaunis, mieluiten nainen. Jos siivooja on selvästi aikuinen valkoihoinen mies, hän on yhtä suuri ihmetyksen aihe kuin nainen jäteautonkuljettajana ‒ ellei hän sitten ole taiteilija, joka ei ainakaan toistaiseksi pysty elättämään itseään taiteellaan.

Siivooja saa ihmiset häpeämään sottaisuuttaan ja ylemmyyttään hierarkiassa. Siksi hänen halutaan hoitavan hommansa huomaamattomasti ja häipyvän. Hänen tietonsa tuo hänelle valtaa, kukaan ei tiedä, mitä hän asioista ajattelee ja kuka hän on ihmisenä.

Siivoojan työtä ei ihannoida eikä markkinoida mahdollisena uravalintana. Moni ajattelee, että siivoojaksi joudutaan eikä päästä. Palkka on huono, koska työtä ei pidetä tuottavana. Mutta miten tuottavuus määritellään? Ilman siivoojia hienoinkaan hotelli ei tuota mitään, elintarviketehtaassa ei valmisteta mitään eikä leikkaussalissa leikata.

Nauran ajoittain ääneen lukiessani Berlinin kertomuksia, sillä hän kirjoitti koskettavasti ja vitsikkäästi. Mutta kirjoittaisiko enkeli ”Jeesuksen perse”?