10.12.2021

Enemmän holhousta, kiitos!

Suomen väitetään olevan holhousyhteiskunta, mutta eihän se pidä paikkaansa. Käykää vaikkapa Hotelli- ja ravintolamuseossa katsomassa, miten ennen vanhaan Alkossa ja ravintoloissa osattiin holhota. Nykyään vain tupakoitsijoita holhotaan ja suorastaan vainotaan, mikä tietysti on oikeus ja kohtuus. Tupakka-askin hintakin huitelee jo yhdeksän euron kieppeillä, mikä on todella vähän verrattuna vaikkapa Englannin 14 euron askeihin.

Enemmän holhousta, kiitos!

Onneksi Pertti Mustajoki jaksaa muistutella meitä ylipainon vaaroista ja vaatia rotia epäterveellisten elintarvikkeiden kaupitteluun. Hänen ajatuksiaan voisi kehitellä pidemmälle sekä kansanterveyden että kansantalouden edistämiseksi.

 

Mässyt piiloon ja verolle

Runsaasti sokeria, rasvaa ja suolaa sisältävien kulutus saataisiin vähenemään soveltamalla niihin tupakointia koskevia rajoituksia. Limsapullon hinta voisi olla vaikkapa 10 euroa ja sipsipussin 15 euroa. Pakkauskokoja pitäisi rajoittaa ja mainonta kieltää. Epäterveellisiä tuotteita ei pitäisi kasata kuluttajien kiusaksi tyrkylle ympäri kauppoja, vaan ne pitäisi laittaa myyjän selän taakse kaappiin piiloon, kuten tupakkatuotteet. Myyjä voisi sitten arvioida asiakkaan kunnon ja kieltäytyä myymästä, mikäli asiakas on nauttinut liikaa tai on syytä epäillä väärinkäyttöä. 

 

Makkara tappaa

Pakkauksiin pitäisi myös saada varoitustekstejä, kuten Sokeri aiheuttaa hampaiden reikiintymistä ja ientulehduksia, Kovat rasvat tukkivat verisuonia ja aiheuttavat sydäninfarkteja sekä Suola aiheuttaa verenpainetautia. Tarvittaisiin myös pelottavia valokuvia huonoista hampaista, rasvoittuneista sisäelimistä sekä diabeteksen aiheuttamista kuolioista. Pakkauksissa pitäisi myös varoittaa riippuvuudesta ja kannustaa hakemaan apua siihen tyyliin Ajattele läheisiäsi – lopeta nyt. Terveydenhoitohenkilöstö pitäisi velvoittaa potilaita täyttämään ruokatottumuksia koskevia kyselyitä ja ohjaamaan niiden perusteella hoitoon, ihan kuten AUDIT-kyselyjä täytellään ja alkoholin vaaroista varoitellaan. Ensin pitäisi tietysti määrittää raja-arvot terveyttä vaarantavalle kulutukselle, kuten alkoholin kanssa on toimittu.

 

Anniskelualue – lainsäädäntömme helmi

On hienoa, että Suomessa on sentään vielä kieltolain kumoamisen jälkeen säädettyjä anniskelupykäliä, joiden ansiosta ravintolan asiakas joutuu odottelemaan, että tarjoilija kantaa hänen tuoppinsa baaritiskiltä ulos terassille, mikäli terassille eli anniskelualueelle pääsy edellyttää askeltamista alueella, joka ei ole anniskelualuetta. Siinä asiakas ehtii pohtia kulutustottumustensa mielekkyyttä ja miettiä, kuinka suuri kaljanhimo häntä nyt vaivaa ja olisiko syytä hakeutua hoitoon. 

EU yrittää salakavalasti edistää Suomen alkoholisoitumista, mutta onneksi halvan viinan tilaaminen ulkomailta on tehty niin vaikeaksi, että se ei pienessä sievässä välttämättä onnistu. On myös hienoa, että VR:n junien ravintolavaunuissa on kiskurihinnat ja yrmeä palvelu ja että junissa ei sovi nauttia alkoholijuomia missä sattuu. 

Sanomattakin on selvää, että epäterveellisten elintarvikkeiden nauttiminen pitäisi sallia ainoastaan erillisissä tiloissa, joita voisi nimittää vaikkapa napostelualueiksi.

 

Juopottelu kuriin!

Mutta eikö suhtautuminen alkoholiin olekin kaksinaismoralistista? Vaikka alkoholista varoitellaan, sitä on saatavilla aivan liian helposti ja halvalla. Kyllä minäkin muistan vanhat hyvät ajat, jolloin Alkon tuotteet olivat hyllyssä myyjän selän takana ja putiikin aukioloajat kuin valtion virastolla. Kioskeista ei todellakaan saanut kaljaa, limuviinoista puhumattakaan. Nyt tarvittaisiin kyllä kurinpalautusta ja holhousta niin kauppoihin kuin ravintoloihinkin. Onneksi ravintoloiden alkoholijuomien hinnoittelussa ollaan oikeilla jäljillä, ainakin Helsingin keskustassa. 

Loppukevennykseksi sitaatti Aki ja Mika Kaurismäen elokuvasta Arvottomat:

Lääkärini kielsi minulta tupakoinnin. Itse hän kyllä polttaa.

 

Lisätietoa ja lukuvinkkejä:

Catani, Johanna: Syömään vain drinkille? Suomalaista ravintolakulttuuria. Otava, 2014.

Hotelli- ja ravintolamuseo 

Kaartinen, Aija: Kieltolaki ei kuivattanut Suomea. LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM 2012;127(23):2445–52 

 

Organisaation tiedot

Eva Sundgren

Eva Sundgren on pitkän linjan aineenopettaja, joka työhönsä uupuneena tähyilee uutta uraa kulttuurin, kirjallisuuden, museologian tai viestinnän parissa.

Työkokemusta on seuraavista tehtävistä:
lapsenvahti, ilmaislehtien jakaja, hotellisiivooja, laitossiivooja, sijaisopettaja, iltavahtimestari, turistiopas, lehden avustaja, plokkari, aamiaistarjoilija, puhelinmyyjä, taidekoulun malli, myymäläetsivä, suomen kielen ja viestinnän opettaja, ruotsin kielen opettaja (yläkoulu, lukio, ammattioppilaitos, ammattikorkeakoulu), näyttelijä, koiranhoitaja, autonkuljettaja, kääntäjä, oikolukija, tutkimushaastattelija, toimitsija, museoharjoittelija (kokoelmatyö), oppikirjan tekijä
 
Koulutus pääpiirteissään: 
Filosofian maisteri (viestintätieteet, suomen kieli, ruotsin kieli, englannin kieli)
Stora språkprovet i svenska
Erilliset suomen kielen pääaineopinnot
Aineenopettajan pedagogiset opinnot
Opetushallinto ja pedagoginen johtaminen
Kasvatustieteen maisteri (aikuiskasvatustiede, sosiologia)
Yhteiskuntatieteen maisteri (sosiologia, kirjallisuus)
Informaatiotutkimuksen perusopinnot
Filosofian maisteri (kirjallisuus/kirjoittamisen suuntautumisvaihtoehto, museologia), gradu hyväksytty arvosanalla Erinomainen
 
 
 

Yhteystiedot