Onneksi Pertti Mustajoki jaksaa muistutella meitä ylipainon vaaroista ja vaatia rotia epäterveellisten elintarvikkeiden kaupitteluun. Hänen ajatuksiaan voisi kehitellä pidemmälle sekä kansanterveyden että kansantalouden edistämiseksi.
Mässyt piiloon ja verolle
Runsaasti sokeria, rasvaa ja suolaa sisältävien kulutus saataisiin vähenemään soveltamalla niihin tupakointia koskevia rajoituksia. Limsapullon hinta voisi olla vaikkapa 10 euroa ja sipsipussin 15 euroa. Pakkauskokoja pitäisi rajoittaa ja mainonta kieltää. Epäterveellisiä tuotteita ei pitäisi kasata kuluttajien kiusaksi tyrkylle ympäri kauppoja, vaan ne pitäisi laittaa myyjän selän taakse kaappiin piiloon, kuten tupakkatuotteet. Myyjä voisi sitten arvioida asiakkaan kunnon ja kieltäytyä myymästä, mikäli asiakas on nauttinut liikaa tai on syytä epäillä väärinkäyttöä.
Makkara tappaa
Pakkauksiin pitäisi myös saada varoitustekstejä, kuten Sokeri aiheuttaa hampaiden reikiintymistä ja ientulehduksia, Kovat rasvat tukkivat verisuonia ja aiheuttavat sydäninfarkteja sekä Suola aiheuttaa verenpainetautia. Tarvittaisiin myös pelottavia valokuvia huonoista hampaista, rasvoittuneista sisäelimistä sekä diabeteksen aiheuttamista kuolioista. Pakkauksissa pitäisi myös varoittaa riippuvuudesta ja kannustaa hakemaan apua siihen tyyliin Ajattele läheisiäsi – lopeta nyt. Terveydenhoitohenkilöstö pitäisi velvoittaa potilaita täyttämään ruokatottumuksia koskevia kyselyitä ja ohjaamaan niiden perusteella hoitoon, ihan kuten AUDIT-kyselyjä täytellään ja alkoholin vaaroista varoitellaan. Ensin pitäisi tietysti määrittää raja-arvot terveyttä vaarantavalle kulutukselle, kuten alkoholin kanssa on toimittu.
Anniskelualue – lainsäädäntömme helmi
On hienoa, että Suomessa on sentään vielä kieltolain kumoamisen jälkeen säädettyjä anniskelupykäliä, joiden ansiosta ravintolan asiakas joutuu odottelemaan, että tarjoilija kantaa hänen tuoppinsa baaritiskiltä ulos terassille, mikäli terassille eli anniskelualueelle pääsy edellyttää askeltamista alueella, joka ei ole anniskelualuetta. Siinä asiakas ehtii pohtia kulutustottumustensa mielekkyyttä ja miettiä, kuinka suuri kaljanhimo häntä nyt vaivaa ja olisiko syytä hakeutua hoitoon.
EU yrittää salakavalasti edistää Suomen alkoholisoitumista, mutta onneksi halvan viinan tilaaminen ulkomailta on tehty niin vaikeaksi, että se ei pienessä sievässä välttämättä onnistu. On myös hienoa, että VR:n junien ravintolavaunuissa on kiskurihinnat ja yrmeä palvelu ja että junissa ei sovi nauttia alkoholijuomia missä sattuu.
Sanomattakin on selvää, että epäterveellisten elintarvikkeiden nauttiminen pitäisi sallia ainoastaan erillisissä tiloissa, joita voisi nimittää vaikkapa napostelualueiksi.
Juopottelu kuriin!
Mutta eikö suhtautuminen alkoholiin olekin kaksinaismoralistista? Vaikka alkoholista varoitellaan, sitä on saatavilla aivan liian helposti ja halvalla. Kyllä minäkin muistan vanhat hyvät ajat, jolloin Alkon tuotteet olivat hyllyssä myyjän selän takana ja putiikin aukioloajat kuin valtion virastolla. Kioskeista ei todellakaan saanut kaljaa, limuviinoista puhumattakaan. Nyt tarvittaisiin kyllä kurinpalautusta ja holhousta niin kauppoihin kuin ravintoloihinkin. Onneksi ravintoloiden alkoholijuomien hinnoittelussa ollaan oikeilla jäljillä, ainakin Helsingin keskustassa.
Loppukevennykseksi sitaatti Aki ja Mika Kaurismäen elokuvasta Arvottomat:
Lääkärini kielsi minulta tupakoinnin. Itse hän kyllä polttaa.
Lisätietoa ja lukuvinkkejä:
Catani, Johanna: Syömään vain drinkille? Suomalaista ravintolakulttuuria. Otava, 2014.
Kaartinen, Aija: Kieltolaki ei kuivattanut Suomea. LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM 2012;127(23):2445–52
