Oliko tämä myyttinen ennen vanhaan kenties 1960-luvulla? Hyvää siinä ajassa oli kai täystyöllisyys ja optimistinen suhtautuminen tulevaisuuteen sekä huolettomuus. Huonoa oli tuon optimismin katteettomuus, sillä 60-luvulla ympäristöä saastutettiin ja turmeltiin siekailematta, oli lipeäjärviä ja ympäristömyrkkyjä, joilla esimerkiksi merikotka ajettiin sukupuuton partaalle. Menneiden vuosikymmenten jäljiltä vesistöistä ja maaperästä löytyy edelleen vanhoja muovipakkauksia, jotka eivät maadu koskaan. Aikakauden mediateksteistä pistää silmään paitsi naiivi kehitysusko myös räikeä rasismi ja seksismi.
Entä jos kaikki olikin paremmin 1700-luvulla? Maalauksista ja epookkielokuvista meille välittyy pastellinsävyinen esteettinen eleganssi, ja moni assosioi aikakauden henkeviin keskustelusalonkeihin ja eroottissävyiseen seuraelämään. Tällainen elämänmeno oli kuitenkin äärimmäisen harvinaista. Suurin osa ihmisistä joutui raatamaan raskaissa ja likaisissa töissä vailla toivoakaan paremmasta. Hierarkkinen sääty-yhteiskunta sääteli kaikkea ihmisten toimintaa, myös parisuhteita. Suurin osa ihmisistä ei kuulunut mihinkään säätyyn, ja heidän oikeutensa olivat olemattomat.
Jopa ylhäisimmissä piireissä riesana olivat kirput ja muut syöpäläiset sekä sairaudet, joihin ei ollut lääkkeitä. Jos ihminen ei kuollut sairauteen, hän saattoi kuolla silloisen lääkinnän eli puoskaroinnin uhrina. Kadut olivat käytännössä avoviemäreitä. Rikoslaki oli ankara ja rangaistukset karmeita. Institutionalisoitu väkivalta oli läsnä kaikkialla.
Tämän lyhyen tarkastelun johtopäätös kuuluu näin: Ennen vanhaan kaikki oli paremmin, paitsi se mikä oli huonommin. Jonkin aikakauden hyvyys tai huonous on tietysti suhteellista ja riippuu näkökulmasta. Toisaalta ihmisen muistin tiedetään olevan valikoiva ja epäluotettava. Itse koetusta menneisyydestä muistetaan mieluummin hienot hetket kuin vastoinkäymiset.
Niin tai näin, historialliset romaanit, aikalaiskuvaukset, tietokirjat, ja vanhat lehdet tarjoavat aikamatkoja ja ajattelemisen aihetta. Nykyisyys perustuu menneisyydelle, ja nykyisyys on tulevaisuuden menneisyyttä. Oma aikammekaan ei ole täydellinen, eikä kehitys ei ole aina edistystä. Niinpä tarvitaan historiallista tietoa ja kykyä ajatella kulttuuria ja yhteiskuntaa jatkumona. Sen olemme velkaa tuleville polville.
Lukuvinkki:
Natt och Dag, Niklas: 1793, 1794 (synkeitä jännitysromaaneja myöhäiskustavilaisen ajan Tukholmasta)
