– Käyn aina ulkomailla näyttelyissä havainnoimassa, mikä minua puhuttelee. Pienikin näyttely voi sykähdyttää, jos se koskettaa. Taidehallin onnistuneen näyttelyn jälkeen päätin, että haluan kävijän saapuvan tilaan mitään tekstejä lukematta ja reagoivan teoksiin. Keramiikan lisäksi halusin mukaan puun lämpöä, etenkin käyttämästäni pari sataa vuotta vanhasta puusta. En lähtenyt tekemään yhtä teosta, vaan tunnelmia.
Poikkeusaika antoi työrauhan turvallisessa kotipesässä Posiolla, vaikka Pentik kaipasikin väriterapiaan matkoille. Teokset olivat syntyneet hänen mielessään jo aiemmin ja vahva tunne siitä, että hän on tekemässä oikeita asioita, kantoi. Nyt hän pitääkin teoksia parhaimpinaan.
– Tämä näyttely on elämäni paras työ. Mutta siitä täytyy myös osata luopua, jotta voi aloittaa uuden tekemisen. Olen jo mietiskellyt seuraavia teoksia, jotka ovat entistäkin syvällisempiä ja koskettavampia.
Alussa oli siemen -näyttelyssä yhdessä huoneessa leijailevat nuoren ihmisen toiveita kuvastavat siemenet. Toisessa taas on hiiltyneitä, tummia puita. Olisiko saman näyttelyn voinut tehdä nuorena taitelijana?
– Ei, sillä eletty elämä tuo syvyyttä. Toki tarvitaan myös teknistä osaamista. Ihmiselämän tunnetilat ovat näissä teoksissa esillä, eikä kävijöiden mukaan itkukaan ole kaukana. Tunnereaktio kertoo, että olen onnistunut koskettamaan. Ja se on paras palaute, jonka voin saada!
Anu Pentik – Alussa oli siemen
- Pro Finlandia -palkitun taiteilijan järjestyksessään toinen installaationäyttely
- Näyttely avoinna yleisölle 4.6.-19.9. WAMissa Turussa (Itänen Rantakatu 38)
- Suurikokoisten puu- ja keramiikkainstallaatioiden kerronnallinen kokonaisuus
- Tekemiseen käytetty yli 400 metriä hirttä, 900 kiloa kivitavarasavea, 800 kiloa valusavea sekä 600 kiloa paperiposliinimassaa
Teksti: Kati Keturi
