Ympäristö

02.03.2021

Rakas peikonlehti

Toissa helmikuussa löysin taloyhtiömme biojäteastiasta peikonlehden.

Rakas peikonlehti

Se näytti onnettomalta pikku rääpäleeltä, jolla ei olisi pakkasella paljon elinaikaa roskakatoksessa. Minua suututti moinen piittaamattomuus. Jos joku ei itse halua pitää jotain kasvia, miksei voi antaa sitä jollekulle tuttavalle tai jättää vaikkapa rappukäytävään?

Eihän eläimiäkään hylätä miten sattuu, jos niitä ei haluta tai kyetä hoitamaan, ajattelin. Valitettavasti tämä ei pidä paikkaansa, kuten joudumme välillä mediasta lukemaan. Eläinsuojeluyhdistyksillä riittää työsarkaa. Aina kun törmään elävän olennon huonoon kohteluun, ajattelen näin: Millaisen mallin kasveja ja eläimiä hylkäävät ihmiset antavat lapsilleen? Eivätkö he ajattele asiaa edes tältä kannalta?

Onneksi kasvireppanalta ei ollut katkottu oksia eikä se ollut peittynyt ruuantähteisiin tai muuhun törkyyn. Otin sen hellävaraisesti syliini ja vein kotiin. Koska ei ollut sesonki, kivijalkakaupoista ei löytynyt multaa eikä isoa ruukkua. Onneksi sain ne kuitenkin hankittua ja pääsin istuttamaan peikonlehden. Sijoitin sen makuuhuoneen ikkunalaudalle.

Siellä se varttui ja viihtyi, kunnes viime kesänä alkoi näyttää siltä, että tyyppi tarvitsee isomman ruukun ja enemmän tilaa. Selvitin netin kautta, mistä saisin mahdollisimman ison ruukun sisäkäyttöön, ja lähdin sitten reittioppaan avulla ostamaan. Koska kyseinen ruukku ei mahtuisi ikkunalaudalle, sijoitin sen sängyn ja ikkunaseinän väliin.

Peikonlehden ruukusta kasvoi (ja kasvaa edelleen) kolme eri runkoa, ja niistä pienin oli katkennut viime keväänä omia aikojaan. Nimesin sen lapsikasviksi ja laitoin vesilasiin kasvattamaan juuria. Ne olivatkin valmiit, kun emokasvi sai uuden ruukun.  Niinpä lapsikasvi sai emokasvin entisen ruukun ja pääsi sen entiselle paikalle ikkunalaudalle. Siellä se kasvaa ja näyttää viihtyvän.

Kasvin lehdille voi kerääntyä pölyä, mutta sen saa pois pyyhkimällä tai suihkuttamalla. Levitän säännöllisesti sanomalehtiä ikkunalaudalle ja lattialle ja sumutan sekä ison että pienen kasvin suihkepullolla. Silloin ilma muuttuu erityisen raikkaaksi ja kasvit piristyvät silmin nähden. Ehkä niille tulee kotoisa olo, kuin Amerikan mantereen sademetsässä. Meillä on kotona palanen maailman keuhkoja, ja niitä pitää vaalia eikä tuhota.

Vaikka rescue-kasvini vie jo paljon tilaa, se on meille ilon aihe. Peikonlehti on näyttävä, ja sen kasvua on kiva seurata. Koska se aiheutti allergiaoireita, siirsin sen olohuoneeseen. Makuuhuoneen täyttäminen viherkasveilla on hyvä idea, mutta kannattaa valita ei-allergisoivia kasveja puhdistamaan ilmaa.

Organisaation tiedot

Eva Sundgren

Eva Sundgren työskenteli (liian) pitkään ruotsinkielisen lukion suomen kielen opettajana, koki useita työuupumusjaksoja ja masennusta, kunnes pääsi terveysperusteisen uudelleensijoittumisen kautta uuteen, erittäin innostavaan työhön Helsingin kaupungilla. Määräaikaisuuden lähestyessä loppuaan hänelle räätälöitiin vakituinen vakanssi.

Yhteystiedot