Minä ja rotta – ihminen ja muu luonto

Eräänä maaliskuisena päivänä oli pyryttänyt paljon lunta. Lähdin kävelylle hämärän laskeuduttua. Kävelin läheisessä puistossa omia polkujani. Lumihangen pinnalla polun vieressä näkyi viiva, joka päättyi tunnelimaiseen aukkoon.

Minä ja rotta – ihminen ja muu luonto

Olen katsellut luontosivustoilta eläinten jälkiä lumessa, ja tiedän rottien kävelevän häntä kohotettuna. Paksuun puuterilumeen ei synny tavanomaisia jälkiä, ja niinpä tämä viiva vaikutti todennäköiseltä rotan jäljeltä. 

Sitten se tapahtui: pari kertaa lumen alta kurkisti tumma pieni eläin, joka sukelsi pian takaisin hankeen. Pysähdyin tietysti ja juttelin sille hiljaa. Pian lumen alta ilmestyi kokonainen rotta, joka pysyi paikallaan useita sekunteja, ehkä haistellen ilmaa ja kuunnellen puhettani, kunnes vipsahti hankeen jättäen jälkeensä häntäviivan ja uuden tunneliaukon. Olin innoissani koko loppuillan tämän takia. 

Mediassa on liikaa vihapuhetta rotistakin, mutta minä fanitan niitä, koska ne ovat kauniita ja älykkäitä. Inhoon on usein syynä tietämättömyys ja ennakkoluulot. Kun pidin kesyrottia lemmikkeinä, kohtasin toisinaan perusteetonta kauhistelua. Rotta on lemmikkinä suorastaan hienostunut, ja jokainen yksilö on oma persoonallisuutensa. Valitettavasti tulin allergiseksi tällekin eläimelle, ja siksi rottaharrastukseni on loppu tai ainakin katkolla. 

En ollenkaan ymmärrä puheita tuhoeläimistä tai roskakaloista, ne ovat halventavia ja ilmentävät ihmislajin öykkärimäistä suhtautumista muuhun luontoon. Jos näen kotonani hämähäkin, olen iloinen ja toivotan sille hyvää kärpäsonnea. Jos kotiini on eksynyt ampiainen, pyydystän sen varovaisesti juomalasiin ja ohjaan ulos ikkunasta. Jotkut käyttävät variksesta nimitystä roskalintu, mikä kertoo enemmän ihmisistä kuin linnuista. Varikset ovat eläinkunnan älymystöä, jonka tarkkaileminen on suuri ilo ja vieläpä täysin ilmaista. Ihmisten on syytä muistaa, että biologian kannalta ja koko planeetan mittakaavassa me olemme vain yksi laji muiden joukossa. Ihmislaji on kehittänyt ideologioita, joilla oikeuttaa muiden lajien alistaminen, riistäminen ja tuhoaminen. Tämän lajin katoaminen ei olisi mikään vahinko ekosysteemille, päin vastoin. 

Kun seuraavan kerran näet kodissasi hämähäkin seitteineen, pysähdy ihastelemaan sitä äläkä tuhoa harmittoman luontokappaleen taidonnäytettä. Valtaansa voi käyttää monella tavalla. 

Organisaation tiedot

Eva Sundgren

Eva Sundgren työskenteli (liian) pitkään ruotsinkielisen lukion suomen kielen opettajana, koki useita työuupumusjaksoja ja masennusta, kunnes pääsi terveysperusteisen uudelleensijoittumisen kautta uuteen, erittäin innostavaan työhön Helsingin kaupungilla. Määräaikaisuuden lähestyessä loppuaan hänelle räätälöitiin vakituinen vakanssi.

Yhteystiedot