- Vauvan tarpeet eivät voi odottaa korona-aikanakaan. Perheitä ei saa jättää yksin! Poikkeustilan aiheuttama palveluiden huono käytettävyys, yksinäisyys, turvattomuus, taloudellinen hätä ja perheen sisäiset ristiriidat aiheuttavat vanhemmille suurta ahdistuneisuutta ja vaikuttavat heidän kykyynsä toimia vanhempina.
- Odotusaika ja vauvan ensimmäiset kuukaudet ovat vauvan psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta ratkaisevia. Raskausaikana voidaan tehdä paljon!
- Viranomaisten ja muiden perheitä kohtaavien hoitavien tahojen rooli ja herkkyys havaita ja tunnistaa apua tarvitsevat perheet on ratkaisevan tärkeää. Jos tunnistaminen ja tuen järjestäminen jätetään tekemättä, moni haavoittuvissa olosuhteissa elävä vanhempi menettää mahdollisuuden hyvään vanhemmuuteen ja vauvat kärsivät.
- Kun esimerkiksi neuvolassa tai synnytyssairaalassa herää huoli perheen kyvystä, taidoista ja mahdollisuuksista turvata vauvan kehitys, on tilanteeseen pysähdyttävä. Onko perheelle parempi mahdollistaa ympärivuorokautinen, traumaviitekehykseen perustuva tuki sen sijaan, että perhe kotiutuu kevyemmillä tukitoimilla, joilla ei esimerkiksi yöaikainen traumaoirehdinta tule tunnistetuksi? Kyseessä on koko elämä. Taloudellisista syistä apua ei saa nyt evätä. Vauvalle jokainen päivä on tärkeä.
- Vauvaperheen intensiivinen ympärivuorokautinen tuki ja kuntoutus voivat olla vauvan hyvän kehityksen turvaamisen kannalta korvaamattoman tärkeät. Vastakohtana muutamassa kuukaudessa voidaan aiheuttaa vauvalle loppuelämään vaikuttavat vauriot. Vastuu vauvasta on yhteinen.
Johtaja Niina Planting-Pernu,
vauvaperhetyön esimiehet Sini Backman ja Pipsa Tamminen
Vallilan ensikoti on varhaisen vauvaperhe- ja traumatyön osaamiskeskus
Raskaus ja synnytys ovat elämän merkittävimpiä kokemuksia. Se on myös elämänvaihe, joka altistaa ahdistuneisuudelle ja masennukselle. Monilla on sekä perinnöllistä että kasvuympäristön synnyttämää rasitetta, johon tarvitaan tukea.
Lapsen kehityksen kannalta ensimmäinen vuosi on äärettömän tärkeä ja sen vaikutukset ulottuvat pitkälle aikuisuuteen. Vuorovaikutus ja ympäristö vaikuttavat suoraan solutasolle ja aivojen rakenteeseen. Syntyy aivoja muokkaavia hyviä tai huonoja kehityskulkuja, jotka alkavat sikiöaikana ja vahvistuvat lapsuudessa ja nuoruudessa.
Monilla Helsingin ensikotiin tulevilla vanhemmilla on taustassaan ylisukupolvisia ongelmia, jotka ovat vaikuttaneet kehitykseen lapsuudesta lähtien. Tyypillisesti hoito on jäänyt toteutumatta tai keskeytynyt.
Huono itsetunto ja huonot kokemukset palveluissa synnyttävät häpeää, avuttomuutta ja epäonnistumisen tunnetta, jolloin apua on vaikea lähteä itse hakemaan. Suhtautuminen viranomaisiin voi olla varautunutta.
Kuntoutuksessa joudutaan vauvan ja vanhemman varhaisen vuorovaikutuksen ja hoivan tukemisen lisäksi arvioimaan ja tukemaan laaja-alaisesti vanhemman omaa elämäntilannetta. Peruskoulu voi olla kesken, työhistoria niukka, huono itsetunto ja häpeä haittaavat tarjolla olevien yhteiskunnan voimavarojen hyödyntämistä. Oppimisvaikeudet ja mielenterveysongelmat ovat sekä seurauksia että riskejä koulukiusaamiselle, joista monilla äideillä ja isillä on raskaita kokemuksia. Vanhempien yksinäisyys on kuntoutettavissa perheissä yleistä ja läheisten tuki voi olla vähäistä.
Jokainen vanhempi voi tuen varassa kehittyä riittävän hyväksi vanhemmaksi. Ensikodin toiminta ja menetelmät on rakennettu erityisesti traumatisoitujen vanhempien tukemiseen. Vahva eetos on vanhempien vahvuuksien hyödyntämiseen ja vahvistamiseen. Ensikodin henkilökunnalla on koulutuksen ja pitkän kokemuksensa pohjalta ainutlaatuiset valmiudet vaativaan vauvatyöhön Vauva edellä -periaatteella.
Lastenpsykiatri Merja-Maaria Turunen
