Sosiaalinen pääoma on keskeinen käsite yhteiskunta- ja taloustieteissä. Sosiaaliset suhteet ja niiden muodostamat verkostot ovat olennainen osa sosiaalista todellisuutta, ja niillä on erittäin suuri vaikutus ihmisten elämään. Taloudellinen toiminta ei tapahdu sosiaalisessa tyhjiössä.
Sosiologi Max Weber huomasi vuonna 1904 vieraillessaan Yhdysvalloissa, että liikemiesten menestys edellytti kuulumista yhdistyksiin. Aktiivinen jäsenyys nähtiin yksilön luotettavuuden takeena. Akseli Gallén-Kallelan veli Uno huomasi muutettuaan New Yorkiin, että ilman vapaamuurareiden jäsenyyttä on vaikeaa toimia liike-elämässä.
Onko luottoa?
Työelämässähän on aina kyselty suosittelijoiden perään, ja lainoilla pitää olla takaaja. ”Menen hänestä takuuseen” on kuvaava sanonta. Lainoja sanotaan myös luotoiksi, ja ilman rahaa voi ostaa, mikäli on luottoa. Ihmissuhteissa menetettyä luottamusta on erittäin vaikeaa saada takaisin.
Jos johtaja kyttää alaisiaan ja puuttuu jatkuvasti pikkuasioihin eli mikromanageeraa, työntekijöille tulee tunne, että heihin ei luoteta eikä heitä arvosteta. Jokainen ihminen kokee tarvetta saada muilta hyväksyntää, sillä ihminen on laumaeläin. Kaipaamme kannustusta ja kehuja. Jos kehuja saisi sanojen tasolla mutta teot ovat niiden kanssa ristiriidassa, nonverbaalinen viestintä voittaa.
Ankea kellokorttikokemus
En ole koskaan työurani aikana lusmuillut ja laiskotellut niin paljon kuin kesällä 1993, jolloin siivosin tukholmalaisessa lähiössä Arlan henkilöstötiloja. Tämä johtui siitä, että työaikaa kytättiin kellokortilla, minkä koin loukkaavaksi ja holhoavaksi. Lisäksi olin tottunut hotellisiivoojana huomattavasti ripeämpään työtahtiin ja olen muutenkin aikaansaava ja tehokas. Kun konkreettista suoritusta tärkeämpää oli työpaikalla vietettyjen tuntien määrä, aika kului työnteon lisäksi korvalappustereoita kuunnellen makuuasennossa pukuhuoneen lavetilla sekä lehtiä lukien. Jokaisena työpäivänä sain luettua kannesta kanteen molemmat suuret päivälehdet, Svenska Dagbladet ja Dagens Nyheter. Eipä tarvinnut hotkia lounasta, ja kahvia ehti juoda oikein antaumuksellisesti. Mutta tylsää oli.
Kyttäävä johtaja tappaa luovuuden
Jos johtaja on kova päsmäröimään ja puuttumaan kaikkeen, hän tukahduttaa työn ilon ja estää työntekijöiden luovan ajattelun. Mikromanageeraava johtaja sanoo aina ensimmäiseksi, että se ei käy. Hänen mielestään asiat voi tehdä vain yhdellä tavalla eli kuten hän haluaa. Johtaja ei kuitenkaan ole automaattisesti työyhteisön fiksuin yksilö eikä nykyaikana osaa kaikkia alaistensa töitä parhaiten – tai ollenkaan. Siksi johtajan pitäisi luottaa alaisiinsa. ”Palkkaa itseäsi fiksumpia työntekijöitä ja luota heihin” on erinomainen ohje johtajalle. Mutta se vaatii johtajalta nöyryyttä ja luottamusta. Johtajan tehtävä ei ole päteä ja pönkittää egoaan vaan mahdollistaa töiden sujuvuus. Huono johtaja ei tätä ymmärrä.
Lukuvinkkejä
Weber, Max (1980). Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. Suom. Timo Kyntäjä. WSOY.
