28.04.2022

Tätien puuhat ja miesten työt – sanat, sukupuoli ja työn arvostus

Mitä sellaiset sanat kuin sossutäti, sosiaalitantta, kassatäti ja tarhatäti kertovat ammatteihin liittyvistä mielikuvista? Entäpä sähkömies, huoltomies, putkimies ja rakennusmies? Vieläkö joku käyttää sanoja poliisimies, lehtimies ja tiedemies? Vieläkö tarjoilijaa kutsutaan napsauttamalla sormia ja huutamalla neiti?

Kieli heijastaa asenteita mutta voi myös muokata niitä.
Kieli heijastaa asenteita mutta voi myös muokata niitä.

Yllä mainitsemani sanat kertovat työmarkkinoiden voimakkaasta sukupuolittuneisuudesta. Mikäli mies-loppuisen sanan kuvaamassa työtehtävässä suurin osa on miehiä, asiaan ei välttämättä kiinnitetä huomiota vaan sitä pidetään aivan luonnollisena – ei nyt voi mitään eikä pidä kyseenalaistaa.

Pysykää omissa karsinoissanne?

Mutta miten se vaikuttaa koulutus- ja uravalintaansa pohtivaan nuoreen? Sulkeeko se häneltä ovia jo pelkällä ajatuksen tasolla? 

Mihin tarvitaan sellaisia sanoja kuin mieshoitaja ja naisjohtaja? Niillä vahvistetaan stereotypioita ja pönkitetään työelämän sukupuolittuneisuutta. Onneksi enää ei sentään puhuta sairaanhoitajattarista ja opettajattarista.

Mies-loppuisen ammattinimikkeen käyttö on turhaa, jos tilalle on tarjolla luonteva ja informatiivinen vastine. Tunkkaisen 70-lukulaisilta haiskahtavan lehtimiehen voi korvata toimittajalla ja tiedemiehen tutkijalla. Poliisi on poliisi sukupuolesta riippumatta. Ammatillisten oppilaitosten verkkosivuilta voi katsoa, koulutetaanko siellä vaikkapa "remonttimiehiä".

 

Päämies, päähenkilö ja lautanainen

Minua ärsytti pitkään Mikael Agricolan keksimän esimies-sanan korvaaminen esihenkilöllä, mutta olen jo alkanut tottua siihen. On kuitenkin mies-loppuisia sanoja, joiden merkitys on täsmällinen ja vakiintunut. Näitä ovat puhemies, lautamies ja päämies. Viimeksi mainittua ei ainakaan voi korvata päähenkilöllä, koska se sana on jo pitkään ollut muussa käytössä. Lautahenkilö taas kuulostaa naurettavalta tai vie ajatukset puutavarakauppaan.

Joskus vakiintuneiden mies-loppuisten sanojen tilalla käytetään sellaisia sanoja kuin lakinainen tai puhenainen – onneksi ei sentään lautanainen. Tällainen on turhaa sukupuolen korostamista ja dikotomisen sukupuolikäsityksen vahvistamista.

Vai onko sukupuoli tosiaan relevantti seikka esimerkiksi juristin työn kannalta? 

 

Tätien ja neitien puuhat

Sanat heijastavat ja vahvistavat asenteita mutta voivat myös muuttaa niitä. Puhetavoista voi päätellä, miten eri ammatteihin ja työtehtäviin suhtaudutaan ja miten niitä arvostetaan. Jos neutraalin sanan mies vastine on tantta tai täti, mitä se kertoo asenteista naisia ja naisvaltaisia aloja kohtaan?

Kielitoimiston sanakirjasta voi helposti tarkistaa sanojen merkitykset ja tyyliarvot, mikäli on niistä epävarma. Suosittelen tarkistamaan sanat tantta ja täti.

Puheet hoivasta ja siistijöiden tekemästä siistimisestä (vertaa: siivooja, siivota) saavat raskaan työn kuulostamaan kevyeltä, kenties hauskaltakin puuhastelulta, joka ei vaadi tekijältään osaamista ja josta ei tarvitse maksaa kunnollista palkkaa.

Naisten ja heidän työnsä aliarvioimisella on hyvin pitkät perinteet. Elinor Cleghorn kertoo tietokirjassaan, miten lääketieteen avulla naisia on patologisoitu ja alistettu. Heidät on oletettuun biologiseen vajavuuteen vedoten suljettu kodin tylsistävään maailmaan ja miehiseen kontrolliin. Sota-aikana naiset yhtäkkiä alkoivatkin kelvata jopa miesten töihin, mutta heidän "biologisen vajavuutensa" takia heille ei tietenkään tarvinnut maksaa kunnollista palkkaa.

Näistä asenteista on edelleen nähtävissä jälkiä.

Luettavaa

Cleghorn, Elinor (2021): Sairas ja viallinen. Naiset lääketieteen historiassa. Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Bazar Kustannus. Englanninkielinen alkuteos Unwell Women. A Journey Through Medicine And Myth In a Man-Made World.

Arvioni Cleghornin teoksesta voit lukea täältä

Saisitko 1800-luvulla töitä sairaanhoitajana? 

Tutkimus naisista ja miehistä tekniikan alalla

Organisaation tiedot

Eva Sundgren

Eva Sundgren on pitkän linjan aineenopettaja, joka työhönsä uupuneena tähyilee uutta uraa kulttuurin, kirjallisuuden, museologian tai viestinnän parissa.

Työkokemusta on seuraavista tehtävistä:
lapsenvahti, ilmaislehtien jakaja, hotellisiivooja, laitossiivooja, sijaisopettaja, iltavahtimestari, turistiopas, lehden avustaja, plokkari, aamiaistarjoilija, puhelinmyyjä, taidekoulun malli, myymäläetsivä, suomen kielen ja viestinnän opettaja, ruotsin kielen opettaja (yläkoulu, lukio, ammattioppilaitos, ammattikorkeakoulu), näyttelijä, koiranhoitaja, autonkuljettaja, kääntäjä, oikolukija, tutkimushaastattelija, toimitsija, museoharjoittelija (kokoelmatyö), oppikirjan tekijä
 
Koulutus pääpiirteissään: 
Filosofian maisteri (viestintätieteet, suomen kieli, ruotsin kieli, englannin kieli)
Stora språkprovet i svenska
Erilliset suomen kielen pääaineopinnot
Aineenopettajan pedagogiset opinnot
Opetushallinto ja pedagoginen johtaminen
Kasvatustieteen maisteri (aikuiskasvatustiede, sosiologia)
Yhteiskuntatieteen maisteri (sosiologia, kirjallisuus)
Informaatiotutkimuksen perusopinnot
Filosofian maisteri (kirjallisuus/kirjoittamisen suuntautumisvaihtoehto, museologia), gradu hyväksytty arvosanalla Erinomainen
 
 
 

Yhteystiedot