Julkinen ala on perinteisesti koettu vakaaksi ja muutokset ovat tapahtuneet hitaasti. 

– Näin ei ole enää ja nyt myös julkisella sektorilla jatkuvat muutokset ovat uusi normaali. Jotta ihmiset jaksavat työssään ja työntekijät tulevat kuulluiksi, vaaditaan säännöllistä keskustelua johdon ja työntekijöiden kesken. Kyse ei ole siis mistään yksittäisistä kehitysprojekteista, vaan keskustelukynnyksen pitää olla jatkuvasti matalalla, korostaa Kevan palvelupäällikkö Laura Rinne.

Keva on Suomen suurin eläkevakuuttaja, joka huolehtii kunta-alan, valtion, kirkon ja Kelan henkilöstön eläkeasioista. Sillä on vuosikymmenien kokemus julkisen alan työpaikkojen työhyvinvoinnin kehittämisestä sekä tutkimustyöstä. Eläketurvan hoitamisen lisäksi Kevalla on toinenkin lakiin säädetty tehtävä: työkykyriskien ennakointi ja vähentäminen. Tähän Keva tarjoaa työnantajille työvälineitä ja ratkaisuja – tuloksena parempi työssä jaksaminen, sairauspoissaolojen väheneminen sekä työkyvyttömyyskustannusten hallinta. 

Ratkaisut työn mukaan

Kun työhyvinvointia ja työssä jaksamista kehitetään, on oleellista tuntea työn luonne ja mitkä asiat ovat työn kannalta tärkeitä. 

– Kehittämistyön pitää liittyä työhön, se ei ole irrallista toimintaa eivätkä samat asiat toimi joka paikassa. Asiantuntijaorganisaation ja hoivatyötä tekevien ongelmat ja tarpeet ovat hyvin erilaisia, muistuttaa Rinne.

Asiantuntijatyössä on kasvanut tarve itseohjautuvuudelle, muuttuvissa tiimeissä ja isoissa verkostoissa toimimiselle, jolloin yhteistyötä tehdään usein vaihtuvissa kokoonpanoissa. Tämä haastaa perinteistä tiimin johtamista ja hyvinvointia – yhteishengen tulee olla vahvaa ja tavoitteet jaettuja, jotta muuttuvat ryhmät voivat toimia.  Hoivatyö puolestaan on sekä sosiaalisesti että fyysisesti vaativaa, joten työhyvinvoinnin kehittäminen siellä vaatii omat, erilaiset ratkaisunsa.

Vastuu työkyvystä on yhteinen 

Rinne korostaa yhteistyön merkitystä työkyvyn tukemisessa. Esimiesten, työntekijän ja työterveyshuollon on toimittava saumattomasti ja mahdollisimman matalalla kynnyksellä. 

– Esimerkiksi kuormittuneisuuden tunnistamista sekä itsessään että työtoverissa tai alaisessa voidaan pitää jopa eräänlaisena työelämätaitona. Tästä olisi hyvä keskustella työpaikoilla ja kahvipöydissä myös matalalla kynnyksellä. Ei ole häpeä osata tunnistaa työkyvyn heikkenemisen merkit ajoissa ja pysähtyä miettimään ratkaisuja tilanteeseen: miten itse voi asiaan vaikuttaa sekä miten työnantaja voi tukea jaksamista.

– Peruskoulussa keskustellaan opiskeluun vaikuttavista asioista, samaa keskustelua jaksamisen edellytyksistä voitaisiin mielestäni jatkaa työpaikoilla. Kyseessä on tärkeä ja elämän laatua parantava taito, joka kehittyy siihen panostamalla.

Koronan vaikutukset työhyvinvointiin

Keväällä etätyö levisi laajasti myös julkisen alan ammateissa. Suuri joukko Kevan vakuutettuja on kuitenkin työskennellyt myös läsnätyössä kovien paineiden alla.  Koronan vaikutuksia työhyvinvointiin ei vielä tiedetä tarkasti. 

– Tilastojen perusteella ei vielä voida tehdä johtopäätöksiä korona-ajan laajemmista vaikutuksista työhyvinvointiin. Sote-alalla työntekijöiden kuormitus on kasvanut ja se aiheuttaa huolta työntekijöiden jaksamisesta, kertoo Rinne.

Etätyö soveltuu osalle työntekijöistä hyvin, osa kokee jäävänsä yksin ja syrjäytymistä, kun esimiehiä ja työkavereita ei kohtaa aiempaan tapaan. 

– Jotta kontaktit pysyvät kunnossa, työpaikoilla on syytä sopia säännöllisistä etätapaamisista työtovereiden ja esimiesten kanssa. Myös lähiesimiehet tarvitsevat työssään tukea. Tässä auttavat muiden esimiesten kanssa käytävät vertaistukikeskustelut, joissa voidaan käsitellä työn haasteita. Myös ylimmän johdon mahdollisimman selkeä johtaminen on tärkeää, jotta esimiehet tietävät mitä heiltä odotetaan, sanoo Rinne. 

Hän muistuttaa, että näin pandemia-aikana esimiesten on myös syytä muistaa olla armollisia itselleen, sillä nyt ei välttämättä voi toimia kuten haluaisi ja apua kannattaa pyytää viimeistään, kun huomaa esimerkiksi uupumisen merkkejä, mieluiten jo ennen.